Maailmalla talous on äärimmäisessä murroksessa. Näkisin, että suuntana on joko uusi lama tai maltillisen kasvun tie. Mielestäni kaiken kasvun ja talouden vakauden tärkeimpänä tekijänä on ihmisten työllisyys. Korkean työllisyysasteen tulee olla Suomessa hallituksen ykköstavoite. Jokainen työntekijä tuo valtiolle merkittävät verotulot useasta suunnasta; ei vain ansioverotulojen muodossa. Palkansaajalta liikenee verosponsoreita valtion suuntaan lisäksi mm. kuluttamisen kautta.
Sen sijaan usein ihmettelen, että Suomessa omasta tahdostaan työttöminä olevia paasataan. He tienaatavat sohvaperunoina saman, kuin joillain matalapalkka-aloista. Ongelma on, että työnteko koetaan vain ja ainoastaan rahanlähteenä. Itse markkinoisin jo valtion tasolta lähtien työpaikoilla saavutettavaa sosiaalista rikkautta, jollaista puistonpenkeiltä tai sossunluukuilta harvemmin löytää. Huvittavimman esimerkin luin eilen 6.8.2011 Helsingin Sanomien heinäkuun kuukausiliitteestä, kun "teistä marisijakansasta" kirjoitettiin. Siinä eräs nuoriherra oli osallistunut työkkärin kurssille, jolle piti hankkia ITSE oppikirjat. Artikkelin mukaan kurssilaisen kirjoihin olisi äiti lainannut rahaa, mutta kurssilainen päätti hakea setelinupun sossusta, koska lainaa ei näin tarvitse maksaa takaisin. Tällainen veroeurojen väärinkäyttö ärsyttää minua henkilökohtaisesti ja jättää tunteen, että tuskinpa tätä kurssilaista nähdään koskaan tuottamassa verotuloja valtiolle, koska sossunluukun saranoiden toiminta on tullut jo näin tutuksi.
Yrityksille ihmisten palkkaaminen on kallista. Tellit, lellit, yellit yms. maksut nostavat työntekijän kustannukset jopa kaksinkertaisiksi henkilön saamaan palkkaan nähden. Käytännössä 2 000 € tienaava henkilö maksaa yritykselle noin 3 600 €. Lisäksi yrityksen muut kiinteät kulut (vuokra, kirjanpito, sähkö, vesi jne jne jne) syövät katetta, josta palkat pitäisi maksaa. Jotta jäätelömyyjänä toimiva nuori tytöntyllerö tienaa palkkansa rommirusinapalleroista, saa hän kuukaudessa myydä 2 € palleroita karkeasti arvioiden 3-4 000 kappaletta saadakseen mopoautoonsa menovettä. Näkisin, että näiden, nuorille työntekoa opettavien työpaikkojen, verotusta tulisi tarkastella uudestaan. Vanhaa sanontaa mukaillen: "Mihin nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa".
Miten vähennettäisiin kotona lojuvien määrää?
* Nuorille työpaikkoja tarjoaville yrityksille erityinen "nuoren työntekijän verotusohjelma"
--- Nuoret oppisivat työnteon salat ja huomaisivat työnteon sosiaalisen aspektin
* Työttömyyskorvaukset nykyisellään, asumislisien tarkistus
--- Työttömyystilanteessa ihminen tulisi toimeen, mutta etsisi aktiivisesti uutta työtä
* Sossun luukkuun Abloyn munalukko
--- Rahan saanti ei voi olla kuittikauppaa sossun luukun kanssa. Lisätukien tulee olla viimeinen vaihtoehto.
* pientuloisten (n. 1 000 €/kk netto) verotuksen keventäminen
---Palkan tulee olla ja sen tulee tuntua Vastikkeelta tehdystä työstä. Kotona makaamalla ei saa päästä samaan.
* Lisätukien hakijoille yksilölliset talousneuvojat
--- Neuvojan kanssa yhdessä tunnin pituinen tarkastelu, mihin rahat ovat edelliskuukautena kuluneet. Tämä voisi herättää myös tuen hakijan. Samalla vilpillisten hakemusten väärän uskoisin vähentyvän.
Palatkaamme siis lomilta sorvin ääreen hymyssä suin, jottei Suomen luottoluokitus putoa AAA-luokasta esimerkiksi hieman kompaktimpaan sormiparistoluokkaan, eli AA-luokkaan.
Elokuista alkuviikkoa,
OP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti