Työntekoon kasvaminen

Maailmalla talous on äärimmäisessä murroksessa. Näkisin, että suuntana on joko uusi lama tai maltillisen kasvun tie. Mielestäni kaiken kasvun ja talouden vakauden tärkeimpänä tekijänä on ihmisten työllisyys. Korkean työllisyysasteen tulee olla Suomessa hallituksen ykköstavoite. Jokainen työntekijä tuo valtiolle merkittävät verotulot useasta suunnasta; ei vain ansioverotulojen muodossa. Palkansaajalta liikenee verosponsoreita valtion suuntaan lisäksi mm. kuluttamisen kautta.

Sen sijaan usein ihmettelen, että Suomessa omasta tahdostaan työttöminä olevia paasataan. He tienaatavat sohvaperunoina saman, kuin joillain matalapalkka-aloista. Ongelma on, että työnteko koetaan vain ja ainoastaan rahanlähteenä. Itse markkinoisin jo valtion tasolta lähtien työpaikoilla saavutettavaa sosiaalista rikkautta, jollaista puistonpenkeiltä tai sossunluukuilta harvemmin löytää. Huvittavimman esimerkin luin eilen 6.8.2011 Helsingin Sanomien heinäkuun kuukausiliitteestä, kun "teistä marisijakansasta" kirjoitettiin. Siinä eräs nuoriherra oli osallistunut työkkärin kurssille, jolle piti hankkia ITSE oppikirjat. Artikkelin mukaan kurssilaisen kirjoihin olisi äiti lainannut rahaa, mutta kurssilainen päätti hakea setelinupun sossusta, koska lainaa ei näin tarvitse maksaa takaisin. Tällainen veroeurojen väärinkäyttö ärsyttää minua henkilökohtaisesti ja jättää tunteen, että tuskinpa tätä kurssilaista nähdään koskaan tuottamassa verotuloja valtiolle, koska sossunluukun saranoiden toiminta on tullut jo näin tutuksi.

Yrityksille ihmisten palkkaaminen on kallista. Tellit, lellit, yellit yms. maksut nostavat työntekijän kustannukset jopa kaksinkertaisiksi henkilön saamaan palkkaan nähden. Käytännössä 2 000 € tienaava henkilö maksaa yritykselle noin 3 600 €. Lisäksi yrityksen muut kiinteät kulut (vuokra, kirjanpito, sähkö, vesi jne jne jne) syövät katetta, josta palkat pitäisi maksaa. Jotta jäätelömyyjänä toimiva nuori tytöntyllerö tienaa palkkansa rommirusinapalleroista, saa hän kuukaudessa myydä 2 € palleroita karkeasti arvioiden 3-4 000 kappaletta saadakseen mopoautoonsa menovettä. Näkisin, että näiden, nuorille työntekoa opettavien työpaikkojen, verotusta tulisi tarkastella uudestaan. Vanhaa sanontaa mukaillen: "Mihin nuorena oppii, sen vanhanakin taitaa".

Miten vähennettäisiin kotona lojuvien määrää?
* Nuorille työpaikkoja tarjoaville yrityksille erityinen "nuoren työntekijän verotusohjelma"
--- Nuoret oppisivat työnteon salat ja huomaisivat työnteon sosiaalisen aspektin
* Työttömyyskorvaukset nykyisellään, asumislisien tarkistus
--- Työttömyystilanteessa ihminen tulisi toimeen, mutta etsisi aktiivisesti uutta työtä
* Sossun luukkuun Abloyn munalukko
--- Rahan saanti ei voi olla kuittikauppaa sossun luukun kanssa. Lisätukien tulee olla viimeinen vaihtoehto.
* pientuloisten (n. 1 000 €/kk netto) verotuksen keventäminen
---Palkan tulee olla ja sen tulee tuntua Vastikkeelta tehdystä työstä. Kotona makaamalla ei saa päästä samaan.
* Lisätukien hakijoille yksilölliset talousneuvojat
--- Neuvojan kanssa yhdessä tunnin pituinen tarkastelu, mihin rahat ovat edelliskuukautena kuluneet. Tämä voisi herättää myös tuen hakijan. Samalla vilpillisten hakemusten väärän uskoisin vähentyvän.

Palatkaamme siis lomilta sorvin ääreen hymyssä suin, jottei Suomen luottoluokitus putoa AAA-luokasta esimerkiksi hieman kompaktimpaan sormiparistoluokkaan, eli AA-luokkaan.

Elokuista alkuviikkoa,
OP

Pikavipeille suunnitellaan kulukattoa

Kesäiset terveiset mökkilaiturilta ilta-auringosta...,

Suomessa on uusi eduskunta päässyt jo työn touhuun, eikä skandaaleiltakaan ole vältytty. Unohtakaamme kuitenkin hetkeksi skandaalit sekä keltainen lehdistö. Aina ei kansanedustajan tarvitse lähteä niska-perse -otteella anniskeluravintolasta tai kirjoitella uhkauksia Facebookkiin, jotta lehtiin saadaan kirjoitettavaa. Muutakin Arkadianmäen uusi kansa saanut aikaiseksi.

Kuten olen usein pikavipeistä kirjoitellutkin, ovat nämä toisaalta niin petolliset, mutta joskus myös tarpeeseen otettavat pikaluotot päässeet jopa hallitusohjelmaan! Pikavipit ovat tulleet jäädäkseen. Se on todistetusti noteerattu lähes korkeimmalla mahdollisella taholla Suomessa. Alkuvuonna (tammi-maaliskuu) Suomessa myönnetyt 69,8 M€ lainat sekä kuukausittain pikavippiyhtiöille maksetut 5,0 M€ kulut puhuvat omaa karua kieltään.

HS kirjoitti 6.7. Pikavipeille suunnitellusta kulukatosta artikkelissaan "Pikavipeille suunnitellaan kulukattoa".

Keskustelupalstoilta olen lukenut, kuinka pikavippitoimintaa pidetään "laillisena rikollisuutena". Itse en tätä mielelläni allekirjoita, koska usein kysynnälle luodaan tarjonta ja toisinpäin - perusbisneksen lähtökohta! On äärimmäisen hyvä asia, että korko- ym. kulut saataisiin rajattua siedettäviin lukuihin, mutta kyse ei ole ainoastaan pienlainoista. Sama ongelma on joissain kulutusluotoissakin. Vai maksaistiko itse 6 000 € lainasta kahden vuoden laina-ajalla kuluja lähes 8 000 €?! (Lähde: Nettipankkiiri.fi -laskuri). Täytyy siis toivoa, ettei taas tehdä lakia raapaisemalla pintaa, vaan pureudutaan ongelmiin aidosti koko rahoituskentän osalta.

Loppuun kaksi lainausta. Ensimmäinen edesmenneeltä suosikkilaulajalta:
"Annoin pikkusormen se vei koko käden..." -A. Sirkesalo - Naispaholainen
sekä rakkaani kommentti tämän blogini kirjoituksen lomasta:
"Kun ei nuorilta jäisi pikavippien takia laiturin liplatus kuulematta."

Aurinkoista kesän jatkoa,
OP

Tarjolla kuusi pakettia makkaraa, jokaiselle

Myönnettyjen pienlainojen määrä ei näytä ottavan laantuakseen. Kauppalehden ylläpitämässä Pienlainablogissa julkaistu "Pienlainavuosi 2010" (22.3.2011) antaa karun kuvan lainojen määristä.

Vuonna 2010 pienlainoja myönnettiin 244 miljoonan euron edestä! 244 000 000 euroa! Tällä summalla UPM Kymmene Oyj yhteistyökumppaneineen investoi voimalaitokseen samalla summalla. 244 miljoonalla maksettaisiin Vihreiden ehdottama 440€/kk perustulo 12 000 suomalaiselle koko vuoden ajan. Saman verran oli Olvi Oyj:n liikevaihto vuonna 2009. Eli toisin sanoen me suomalaiset juomme limonadia, lonkeroita ja oluita yhtä paljon kuin vippailemme pienlainoja muutamalta vippifirmalta.

Lainattu keskisumma oli 214 € ja takaisinmaksuaika 31,4 päivää. Huolestuttavinta on, että lainasummat ovat suurentuneet ja takaisinmaksuajat pidentyneet. Maalaisjärjellä ajateltuna kierre on varsin negatiivissuuntainen.

Pienlainojen tuotot pyörivät noin 25 %:ssa. Käytännössä pienlainayhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 63 miljoonaa euroa. Tämän verran maksoi Madonnan ero Guy Richiestä, voisi ostaa 2 100 kappaletta Volvo V50;siä sekä saisi kuusi (6) pakettia A-luokan makkaraa jokaiselle suomalaiselle joka vuosi!

Kaikki on elämässä suhteellista, mutta joskus asioiden käsittämiseksi vertaaminen makkarapaketin hintaan on paikallaan. Ehkä poistunkin tästä makkarakauppaan ihmettelemään, miksen ole perustanut pikavippifirmaa.


Aurinkoista ja tuohentäyteistä kesää toivottaen,
OP
"Nettipankkiiri, palveluksessanne aina, kun näppäimistöä kuumottaa"

Moottoriajoneuvojen riistohuolto

Parin kuukauden hiljaiselon jälkeen on jälleen avattava sanainen arkkuni. Hermojani koeteltiin viime viikolla oikein urakalla, eikä edes Suomen Leijonien sunnuntainen uroteko saanut minua unohtamaan kokemaani vääryyttä.

Autoni ilmastointi reistaili ensimmäisillä helteillä. Räppänöistä toki tuli ilmaa, mutta 18-asteiseksi toivottu vire oli lähempänä lehmän henkäystä. Sekä haju että lämpötila eivät miellyttäneet. Päätin huollattaa ilmastoinnin ennen alkavaa intiaanikesää. Ajoin autoni merkkihuoltoon. Niinpä, Merkkihuoltoon, jotta saisin nopean ja ammattimaisen palvelun.

Autoa viedessäni tuskailin itsekseni tulevaa laskua. Kuvittelin sen olevan jotain vähän enemmän kuin ilmastointihuollon perinteisen 100 - 300 € välissä. Silti, tyhjä pääni ja korkea verenpaine saivat minut unohtamaan hinta-arvion kysymisen. Autoni jäi yökylään paikalliselle merkkikorjaamolle ja minä katosin horisonttiin - kävellen. Seuraavana päivänä, kuinka ollakaan perjantaina, sain puhelun autokorjaamolta.

"Autonne olisi nyt valmis. Voitte tulla hakemaan." Sain töistä kyydin korjaamolle, ja jotenkin tunne hyvästä päivästä oli vahva. Kaikki kuitenkin sortui kun hymyilevä naisihminen kertoi hinnan: 1 200 €! Anteeksi mitä?! Vuoto jossain kennossa ja sen uusinta, nesteet loppu, iso purkamistyö etc. etc. etc. olivat kuulemma täysin normaalit kulut tällaiseen kolmevuotiseen autoon. Huhhuijaa. Ei siinä auttanut kuin kaivaa kuvettaan ja poistua Merkkikorjaamolta - viimeisen kerran.

Mitä tästä opimme?
A) autoa ei kannattaisi omistaa.
B) Jos se on omistettava, ei siihen paljon kannata panostaa, kun 30 000 € maksaneella autolla ensimmäiset vuodet ovat maksaneet noin 7 000 €/vuosi.
C) Mikäli viet auton autokorjaamolle - KYSY HINTA-ARVIO. Kuluttajalle annettavasta hinta-arviosta korjaamo ei saa poiketa yli 10 % ilman, että asiakkaalle ilmoitetaan asiasta. Näin tällaisia yllätyksiä ei tiskillä tule ja rahoituksen voi suunnitella etukäteen.

Aurinkoista, ja moottoriajoneuvoille kestävää, kesän jatkoa!
OP

Euribor ja lainan korot

Asuntolainoja miettivien on tällä hetkellä hyväksyttävä fakta, korot nousevat. Tällä on suora vaikutus lainanlyhennyserään. Mutta mitä tarkoittaa yhden, kolmen, kuuden tai 12 kuukauden euribor? Mitä vaihtoehtoja lainanhakijalla on ja miten eri vaihtoehdot vaikuttavat lainan lyhennykseen?

Euribor tulee sanoista Euro Interbank Offered Rate. Se on Euroopan keskuspankin päivittäin asettama viitekorko, jolla rahoituslaitokset lainaavat toisilleen varoja. Käytännössä siis se on "polttoaineen" hinta pankkien "moottoreille", jotta markkinat meillä pyörivät. Tämän päälle pankit asettavat oman marginaalinsa, joka on siten heidän "käteen jäävä osuus"myönnetystä lainasta.

Kuukausiluku euroborin edessä tarkoittaa sitä ajanjaksoa, jolloin esim. asuntolainan korko tarkistetaan. Ts. ajanjakso, jonka aikana lainanhoitokulut pysyvät stabiileina. 3 kuukauden euriborissa tarkistuspäivä on kolmen kuukauden välein, 12 kk:ssa vuoden välein jne. Näin ollen korkojen ollessa kovassa nousussa, voi 12 kuukauden euribor tuntua hyvältä ratkaisulta, koska lainanhoitokulut ovat vuodeksi tiedossa. On kuitenkin huomioitava, että vuoden kuluttua korko saattaa nousta merkittävässti, kun taas useammin tarkistettavan koron nouseminen ei tunnu lompakossa yhtä äkillisesti.

Pankit tarjoavat asiakkailleen korkokattoja. Korkokatto tarkoittaa sitä, että asiakas maksaa pankille erinäisen summan rahaa siitä turvasta, että korot eivät nouse yli sovitun korkoprosentin tiettynä ajanjaksona. Toisaalta korkojen ollessa alle korkokaton lukeman, maksaa asiakas todellista korkosummaa. Kuulostaa hyvältä? Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Korkojen noustessa rajusti, korkokatto esim. 3 % 5 vuodeksi, voi maksaa siihen sijoitetun summan takaisin hyvinkin nopeasti. Mutta mikäli korot eivät nousekaan kuin esim. prosenttiyksikön, ei korkokattoon sijoitettua summaa asiakas välttämättä saa koskaan säästettyä. Esimerkkikorkokaton hinta saattaa liikkua pankista riippuen useissa tuhansissa euroissa; 2 000 - 4 000 €!

Yhteenveto:

- Euribor on Euroopan keskuspankin määrittelemä viitekorko, jolla pankit lainaavat toisilleen rahaa

- Kuukausi euriborin edessä kertoo lainan ottajalle ajanjakson, jona lainan viitekorko tarkistetaan

- Korkokatto luo turvallisuuden tunteen, mutta saattaa olla täysin hukkaan heitettyä rahaa korkojen pysyessä maltillisina.

- Päivittäiset euriborit löytyvät hyvin muun muassa osoitteesta http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/korot/

-Yhteistyökumppanini Nettipankkiiri.fi -sivustolla on eritelty erilaisia lainatyyppejä erilaisiin tarpeisiin. Suosittelen käymään heidän selkokielisen listan läpi! https://www.nettipankkiiri.fi/web/pankki/asuntolaina

Koreasti koroilla,

Oiva P.

Sattuma, oivallus, bisnes

Jälleen idea kahvipöydästä tältä tiistailta. Keskustelimme menestyksen tekijöistä ja kuinka toiset syntyvät se kuuluisa kultalusikka pyrstössä ja toisille Mrs. Fortuna kääntää vain selkäänsä. Joskus, ja hyvin usein, menestystarinat syntyvät kuitenkin sattumalta. Blogini kertoo teille hieman väritetyn tarinan oivalluksesta ja uskalluksesta, josta syntyi 43 miljoonan euron bisnes; Suomessa. Em. rahasumma on fakta (Lähde: Tilastokeskus, 2008).

Menetyksen saavuttaminen vaatii usein verta, hikeä ja kyyneleitä. Urheilijat viettävät kuntosaleilla tanko niskassa, lenkkipoluilla kengät purussa ja uima-altaassa nenä kaakeleissa tunnista toiseen ja viikosta seuraavaan kymmeniä vuosia saavuttaakseen Olympialaisen hopeamitalin, jota kukaan ei muista enää kymmenen vuoden kuluttua. Entisenä urheilijana, nykyisenä sohvaperunana, en missään nimessä väheksy hopeamitaleja. Itsekin riemuitsen niiden saavuttamisesta, mutta kuten sanoin, muutamassa vuodessa himmeämmät mitalit vaipuvat valitettavasti unholaan suurelta yleisöltä.

Sitten tarinaani. Olipa kerran pari urheilutaustaista kaverusta, jotka työskentelivät perintätoimistossa. "Karhut ovelle, asiakkaalta rahat ja velkoja tyytyväiseksi." Näin periaatteessa. Usein vain homman nimi oli se, että velalliselta puuttui kymppi tai pari. "Et sä viittis vipata, ni maksan huomenna takas?" Tuttu virsi kaikui päivästä toiseen, ovesta riippumatta. 

Mikä tähän auttaisi? Eihän sitä voi kalsareitakaan kaverin jalasta repiä. Niinpä kaverukset päättivät "vipata", kunhan korko oli sorvattu ensin kattamaan toiminnan riskit. Vähitellen toiminta laajeni, automatisoitui ja lainattua rahaa alkoi olla ulkona merkittäviä summia. Korot juoksivat, raha liikkui, autot suurenivat ja kesämökit komistuivat. Oli syntynyt pikavippibisnes.

Tarinan opetus. Mitä ikinä teetkin, kulje silmät auki, tutki mahdollisuuksia. Älä aina tyydy tuttuun ja turvalliseen ratkaisuun. Mitä, jos edellä mainitut herrat olisivat päätyneet hankkimaan väkisin velat perittäviltä? Ei olisi syntynyt bisnestä, olisi saattanut syntyä vain pahoinpitelysyyte ja maineen tahriintuminen. Sen sijaan pieni oivalluksen siemen ja rohkeus hypätä omasta hiekkalaatikosta tuntemattomaan, saattaa olla avain johonkin suureen.

Ystävällisesti,

Oiva Pankkiiri

Sytyttääkö kevätaurinko autokuumeen?

Kevät lähestyy pitkin askelin, vaikka ilmat ovatkin pysytelleet jopa -30 asteen pakkasissa viimepäivinä. Kevät on useille suomalaisille autonvaihtoaikaa. Kuluttamisen kannalta katsottuna on lähes sama, missä vaiheessa "perheenjäsenen vaihtaa nuorempaan", auto on aina valitettavan huono investointi. Suunnittelu onkin kaiken A. ja O. Esittelen seuraavaksi rahoitusvaihtoehtoja ja lopuksi muistutan, että auton hinta on paljon muutakin kuin hankintahinta.

Pankista haettu vakuudellinen tai vakuudeton laina

Pankit myöntävät autoa varten lainoja, joiden korot ovat usein hyvinkin kohtuullisia. Esim. 5 % korko + 1,09 % (3kk euribor 15.2.2011) tuottaa 6,09 % vuosikoron. Lisäksi tulee mahdollisesti pankkikohtaisia avaus- ja palvelumaksuja. Vakuuudeton laina on usein pari prosenttia vakuudellista lainaa kalliimpi. Pankissa neuvottelu vie kuitenkin oman aikansa ja saattaa toisista tuntua työläältä. Tämä vaihtoehto sopii etenkin hieman arvokkaampien autojen ja pidempien laina-aikojen hankintaa harkitsevalle.

Autokaupan tarjoama rahoitus

Autokaupat tarjoavat yhteistyökumppaneidensa kautta kilpailutettuja rahoituksia. Näissä vakuutena toimii ostettava auto, vaadittu käsiraha on usein 25 % ostettavan auton hinnasta ja lainaneuvottelut käydään autonoston yhteydessä. Korot liikkuvat usein mainoksissa 1 - 6 % välillä. Tämä on usein kuitenkin hieman harhaanjohtavaa, koska tilinhoito- ja avausmaksut ovat usein suhteessa lainasummiin korkeita. Todelliset vuosikorot saattavat olla jopa 10-20 % luokkaa.

Kulutusluotot vapailta markkinoilta

Kulutusluottojen hankinta vapailta markkinoilta saattaa olla loistava vaihtoehto. Etenkin yhdistettynä oman auton onnistuneeseen myyntiin, tämä vaihtoehto sopii nopeita päätöksiä tekevälle kuluttajalle, koska käteisellä autoa ostamisessa saattaa olla useiden satojen eurojen tinkivara! Kulutusluotot ovat silti lähes poikkeuksetta pankkien tarjoamia luottoja kalliimpia. Esimerkiksi Santander tarjoaa 6 000 € lainaa 5 vuoden maksuajalle noin 14 % vuosikorolla. Useilla palveluntarjoajilla on omia laskureita sivuillaan, joista vaihtoehtoja voi vertailla.

Auton hankinta ei ole vain auton hankintahinta. Lisäkuluja syntyy mm. seuraavista kulueristä:

• Ajoneuvovero (~ 40 - 300 €/vuosi)
• Vanhemmissa auton painon, uudemmissa päästöjen, mukainen vero. 
• Vakuutukset (Liikennevakuutus on lakisääteinen. 400-700 €/v. Vaikuttavia asioita; auto, kuljettajan ikä, paikkakunta, olemassa olevat bonukset.) Kilpailutus suositeltavaa.
• Otanko kaskon vai en? Kasko korvaa myös oman auton vahingot vanhinkotilanteessa. Usein hintava. Tarpeellisuus kannattaa punnita auton iän ja kunnon mukaan.
• Polttoaineen hinta. Polttoaineeseen saa helposti kulutettua 150 - 300 €/kk, (1 000 - 2 000 km/kk).
• Huoltokustannukset. Riski isommilla huoltotarpeille on aina olemassa!
• Katsastuskustannukset. Noin 80 €/vuosi

Autoa ei siis tule hankkia siten, että vetää maksukykynsä auton hankinnan yhteydessä tappiin. Autosta on merkittävän paljon lisäkuluja viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Sitä ei tule hankkia vain, koska kevätaurinko sulattaa hankia ja "vaihtamalla paranee".

Autoiluterveisin,

Oiva Pankkiiri