perjantai 18. helmikuuta 2011

Sytyttääkö kevätaurinko autokuumeen?

Kevät lähestyy pitkin askelin, vaikka ilmat ovatkin pysytelleet jopa -30 asteen pakkasissa viimepäivinä. Kevät on useille suomalaisille autonvaihtoaikaa. Kuluttamisen kannalta katsottuna on lähes sama, missä vaiheessa "perheenjäsenen vaihtaa nuorempaan", auto on aina valitettavan huono investointi. Suunnittelu onkin kaiken A. ja O. Esittelen seuraavaksi rahoitusvaihtoehtoja ja lopuksi muistutan, että auton hinta on paljon muutakin kuin hankintahinta.

Pankista haettu vakuudellinen tai vakuudeton laina
Pankit myöntävät autoa varten lainoja, joiden korot ovat usein hyvinkin kohtuullisia. Esim. 5 % korko + 1,09 % (3kk euribor 15.2.2011) tuottaa 6,09 % vuosikoron. Lisäksi tulee mahdollisesti pankkikohtaisia avaus- ja palvelumaksuja. Vakuuudeton laina on usein pari prosenttia vakuudellista lainaa kalliimpi. Pankissa neuvottelu vie kuitenkin oman aikansa ja saattaa toisista tuntua työläältä. Tämä vaihtoehto sopii etenkin hieman arvokkaampien autojen ja pidempien laina-aikojen hankintaa harkitsevalle.

Autokaupan tarjoama rahoitus
Autokaupat tarjoavat yhteistyökumppaneidensa kautta kilpailutettuja rahoituksia. Näissä vakuutena toimii ostettava auto, vaadittu käsiraha on usein 25 % ostettavan auton hinnasta ja lainaneuvottelut käydään autonoston yhteydessä. Korot liikkuvat usein mainoksissa 1 - 6 % välillä. Tämä on usein kuitenkin hieman harhaanjohtavaa, koska tilinhoito- ja avausmaksut ovat usein suhteessa lainasummiin korkeita. Todelliset vuosikorot saattavat olla jopa 10-20 % luokkaa.

Kulutusluotot vapailta markkinoilta
Kulutusluottojen hankinta vapailta markkinoilta saattaa olla loistava vaihtoehto. Etenkin yhdistettynä oman auton onnistuneeseen myyntiin, tämä vaihtoehto sopii nopeita päätöksiä tekevälle kuluttajalle, koska käteisellä autoa ostamisessa saattaa olla useiden satojen eurojen tinkivara! Kulutusluotot ovat silti lähes poikkeuksetta pankkien tarjoamia luottoja kalliimpia. Esimerkiksi Santander tarjoaa 6 000 € lainaa 5 vuoden maksuajalle noin 14 % vuosikorolla. Useilla palveluntarjoajilla on omia laskureita sivuillaan, joista vaihtoehtoja voi vertailla.

Auton hankinta ei ole vain auton hankintahinta. Lisäkuluja syntyy mm. seuraavista kulueristä:
  • Ajoneuvovero (~ 40 - 300 €/vuosi)
    • Vanhemmissa auton painon, uudemmissa päästöjen, mukainen vero. 
  • Vakuutukset (Liikennevakuutus on lakisääteinen. 400-700 €/v. Vaikuttavia asioita; auto, kuljettajan ikä, paikkakunta, olemassa olevat bonukset.) Kilpailutus suositeltavaa.
    • Otanko kaskon vai en? Kasko korvaa myös oman auton vahingot vanhinkotilanteessa. Usein hintava. Tarpeellisuus kannattaa punnita auton iän ja kunnon mukaan.
  • Polttoaineen hinta. Polttoaineeseen saa helposti kulutettua 150 - 300 €/kk, (1 000 - 2 000 km/kk).
  • Huoltokustannukset. Riski isommilla huoltotarpeille on aina olemassa!
  • Katsastuskustannukset. Noin 80 €/vuosi

Autoa ei siis tule hankkia siten, että vetää maksukykynsä auton hankinnan yhteydessä tappiin. Autosta on merkittävän paljon lisäkuluja viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Sitä ei tule hankkia vain, koska kevätaurinko sulattaa hankia ja "vaihtamalla paranee".

Autoiluterveisin,
Oiva Pankkiiri


maanantai 14. helmikuuta 2011

Onko kulutusluotto aina huono asia?

Viime viikolla kahvipöytäkeskustelut työpaikalla suuntautuivat kulutusluottoihin. Tässä muutamia kommentteja: "Nuo nuorten talouden pilaavat lainat ovat yhteiskuntamme syöpä." "Itse otin lainan kerran, kun auton huolto oli tehtävä. Kyse oli pakottavasta tarpeesta ja nopeus oli valttia." "Pankkipuolella emme ehtisi koskaan palvella kaikkia lainoja tarvitsevia, joten on hyvä, että on näitä palveluja tarjoavia yrityksiä".

Kulutusluotot ovat tulleet jäädäkseen. Usein kritisoidaan kulutusluottojen korkeita vuosikorkoja ja niitä verrataan usein asuntolainojen korkoihin. Syy korkojen eroihin on kuitenkin selvä; pienen lainan myöntäminen teettää lainan antajalla työtä, laina sisältää suuremman riskin, eikä lainasta jää useinkaan mitään vakuutta lainan antajalle. Kaikki on suhteutettava aina asiayhteyteen, joten kyynelten vierittäminen tästä syystä on turhaa.

Enemmän näkisin, että kyse on siitä, millä tavoin lainaa kuluttaja hakee. Tässä kohdin olemme jokainen jälleen yksilöitä. Joku jaksaa juosta pankista tai luottolaitoksesta toiseen ja kuluttaa lainan hakemiseen aikaa. Toiselle on tärkeintä, että löytää Internetistä nopeasti palveluntarjoaja ja hakea laina samalla istumalla. Yhteen tällaiseen palveluun tutustuin tuttavieni kautta. www.nettipankkiiri.fi -palvelussa käyttäjä voi vertailla ja hakea lainaa jopa 4 000 € asti. Tällaiset palvelut sopivat jälkimmäiselle ihmistyypille hyvin.

Tässä muutama bulletti sinulle, joka harkitset kulutusluottoa:
  • Onko tarpeesi todellinen?
  • Saisitko lainattua rahaa joltain tutulta?
  • Mikäli päätät ottaa palveluntarjoajalta lainan, tee realistinen maksusuunnitelma itsellesi.
  • Kilpailuta laina ja vertaile palveluntarjoajia! Pidentämällä laina-aikaa, saat pienennettyä kuukausierääsi.
  • Älä tuijota pelkästään korkoja. Se, paljonko voit maksaa takaisin kuukaudessa, on tärkeintä.
  • Älä ota kulutusluottoa paikkaamaan entistä velkaasi.
Kulutusluottojen puolesta ja vähän vastaan,
Oiva Pankkiiri

perjantai 4. helmikuuta 2011

Auton lämmittämisen sudenkuoppa

"Sähkölaitteiden valmiustila tekee lompakkoosi loven."
"Sammuta valot huoneesta poistuessasi."
"Suosi energiansäästölamppuja."
etc. etc.

Vastaavanlaisia vinkkejä energian säästämiseen on netti pullollaan. Eikä tämä missään nimessä ole huono asia. Kysehän on ihmisten tottumuksista, toimintatavoista. Pienillä toimenpiteillä on mahdollista säästää sähkölaskussaan. Toisaalta olen sitä mieltä, että täytyyhän elämässä olla vähän luksusta. Siksi en henkilökohtaisesti ole valmis tinkimään kotini sisälämpötilasta (19-20 astetta), joka ei tosin ole vielä kovin korkeakaan. Miksi pitäisi palella kotona, kaivaa pikkupakkasillakin villasukat kaapista ja kääriytyä vilttiin vain, koska haluan saada kuukaudessa muutaman euron säästön, kun sisällä on 17 astetta lämmintä? No way! Niin vihreä en ole.

On olemassa muitakin sähkönkuluksen kuoppia, joita emme aina välttämättä ajattele. Otetaan esimerkiksi autopaikan sähkönkulutus. Autoa on hyvä lämmittää elohopean laskiessa nollan alapuolelle, jotta peltilehmän jälleenmyyntiarvo olisi jotain muuta kuin romurautaa. Lämmittäminen säästää moottoria, vähentää päästöjä ja tuo mukavuutta elämään. Kyse ei sähkönkulutuksen kannalta ole pelkästään lämmittämisestä, vaan siitä, miten lämmitetään. Auton lohkolämmitin ja sisätilanlämmitin saattavat olla yhdessä jopa 2 kWh.

Auton lämmittämiseen tarvitaan noin tunti alle 10 asteen pakkasessa ja pari tuntia tätä kovemmissa pakkasissa. Pidempiaikainen lämmittäminen on sama kuin kantaisi valoa säkissä tupaan. Harakat toki tykkäävät, mutta auto, ympäristö ja lompakko eivät. Tekemieni laskelmien mukaan auton lämmittäminen (2 kWh/teholla) 14 h päivässä 20 vrk viiden talvikuukauden aikana maksaa yli 250 € vuodessa! Sen sijaan, mikäli lämmittäminen keskitettäisiin vain viimeisille kahdelle tunnille, on vuosikustannus noin 35 €.  Edelleen, mikäli malttaa hieman jumpata huurteisten lasien kanssa eikä käytä sisätilanlämmittintä, on mahdollista päästä jopa noin 10-15 € vuosittaiseen autonlämmityskustannukseen. Säästöä siis jopa 240 € vuositasolla! Tuohon rahaan saa juosta kyllä koko ajan sammuttamassa omia ja vähän naapureidenkin keittiöiden lamppuja, jotta samaan säästötasoon pääsee. Taloyhtiöissä tällaisten kulutuspiikkien huomaaminen saattaa olla hankalaa, mutta useampi ajattelematon asukas samassa taloyhtiössä saattaa tuoda vuositasolla jo tuhannen euron lisäkustannukset.

Vastuullisen, terveeseen järkeen perustuvan, kuluttamisen puolesta,
Oiva Pankkiiri

Ps. Palautepuukot löytyvät takavasemmalta. Saa heittää.